Hans Makart

Hans Makartin omakuva.

Johann Evangelist Apolinaris Makart , tunnettu yleisesti nimellä Hans Makart (28. toukokuuta 1840, Salzburg, Itävallan keisarikunta – 3. lokakuuta 1884, Wien, Itävalta-Unkari) oli itävaltalainen taidemaalari, jonka tyylisuuntia olivat historia- ja allegoriamaalaus.

Makartista tuli kuuluisa värikylläisten historiamaalaustensa ansiosta. Vuonna 1879 yksi hänen maalauksistaan oli keisari Frans Joosefin ja vaimonsa Elisabethin hopeahääpäivälahja. Samana vuonna hänestä tuli myös akatemian professori.

Elämänvaiheita

Hans Makartin isä työskenteli Salzburgissa ruhtinaspiispan kamariherrana ja hänellä oli takanaan epäonnistunut ura taidemaalarina. Poika kasvoi ympäristössä, joka oli yltäkylläisen runsaasti muotoiltu ja tämän katsotaan antaneen vaikutteita hänen taiteeseensa. Isä kannusti poikaa ryhtymään taidemaalariksi ja täyttämään hänen tämän elinikäisen haaveen.

Makart pääsi opiskelemaan taidetta Wienin taideakatemiaan vuonna 1858. Vähän myöhemmin hänet erotettiin koulusta, sillä häntä pidettiin lahjattomana. Hän muutti Müncheniin, kirjoittautui sikäläisen taideakatemian opiskelijaksi ja pääsi Karl von Pilotyn oppilaaksi.

Opiskeluaikanaan Makart kehitteli koristeellista tyyliään. Hän teki ajan tavan mukaan myös opintomatkoja. Ne suuntautuivat Lontooseen, Pariisiin ja Roomaan. Oleskellessaan Roomassa hän sai kutsun laittaa työnsä Itävallan taideseuran näyttelyyn Wieniin vuonna 1868. Makart lähetti sinne kolossaalisen työnsä, nimeltään Modernit Cupidot ja työn mukana piinallisen yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten sen pitää laittaa esille. Kreivi Johann Palffy osti koko työn ja ryhtyi myös Makartin suojelijaksi. Nyt Makart ymmärsi millaista taidetta yläluokka haluaa ostaa.

Myös keisari Frans Joosef II kiinnostui Makartin töistä. Hän osti vuonna 1869 yhden työn Wienin museon kokoelmiin pyysi, että taiteilija jäisi kaupunkiin asumaan. Samana vuonna Makart solmi avioliiton Amalie Franziska Roithmayrin kanssa. Liitto päättyi neljä vuotta myöhemmin Makartin jäätyä leskeksi.

Makartin arvellaan halunneen hallitsijalta ylellistä asuntoa, mutta hän saikin vanhan metalliverstaan. Taiteilija kunnostutti siitä itselleen ateljeen. Makart eli Wienissä aikana, jota kutsutaan Ringstrasse-ajaksi eli aikana jolloin tuo juuri valmistunut muodikas katu oli yksi Euroopan kulttuurin keskuksista. Myös Makartin ateljeesta tuli muodikas varakkaiden näyttäytymispaikka. Ateljeesta oli muodostunut ylellinen kalliden kankaiden, kukkien, patsaiden ja musiikin täyttämä näyttämöä muistuttava paikka.

Vuonna 1878 Makart oli tullut tilanteeseen, jossa hänet erottanut instituutio, Wienin taideakatemia, otti hänet professorikseen. Paria vuotta myöhemmin hän oli akatemiaan perustetun erityisen historiamaalauksen johtaja. Töiden myynti ja virat taideakatemiassa tekivät Makartista rikkaan miehen.

Keisari Frans Joosef I pyysi Makartia suunnittelemaan juhlakulkueen. Makart ei tuottanut hallitsijalleen pettymystä, sillä hän suunnitteli kulkueen, jossa ihmiset kulkivat renessanssipuvuissa ja taiteilija itse näyttäytyi dramaattisesti valkoisella hevosella ratsastaen. Vuonna 1879 järjestetty kulkue lumosi kaupunkilaiset, ja se järjestettiin aina 1960-luvulle saakka. Keisari antoi tämän jälkeen suosikilleen uuden tehtävän: hänen vaimonsa halusi, että huvila Villa Hermes suunnitellaan muistuttamaan William Shakespearen Kesäyön unelmaa. Suunnitelmaa ei toteutettu, sillä Makart menehtyi syfiliksen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen.

Taiteilijan poismenon jälkeen hänen jäämistöönsä kuului 1 083 taideteosta, jotka huutokaupattiin. Hänen kerran loistelias ateljeensa hylättiin.

Valikoituja teoksia

• 
  Valkyria
• 
  Clothilde Beerin muotokuva
• 
  Caroline von Gomperz-Bettelheimin muotokuva
• 
  Rakkauskirje
• 
  Japanitar kimonossa
• 
  Tyylikäs rouva

Arvioita elämäntyöstä

Omana aikanaan Makart oli muodikas yläluokan suosima taiteilija joka menestyi taloudellisesti. Häntä kutsuttiin "maalariruhtinaaksi" ja "väritaikuriksi". Kun Makartin kuolemasta oli kulunut kaksi vuosikymmentä, hänet oli lähes unohdettu taidemaalarina, mutta hänen työnsä vaikuttivat muotoiluun.

Taiteeseensa Makart sai vaikutteita barokista ja Rubensilta on tullut selviä vaikutteita naisvartalon kuvaamisessa. Lisäksi niissä on samaa paatosta kuin barokkitaiteilijoilla. Makart suunnitteli myös sisustuksia, kuten Wienin taidehistorian museon portaikon. Nykyään hänen sisustustyyliään kutsutaan "makarttyyliksi" ja siihen kuuluvat tummat seinäpanelit ja suuret kyntteliköt.

Omana aikanaan Makart sai kritiikkiä historiamaalauksistaan. Hänen sanottiin väheksyvän historiallisia faktoja ja käyttävänsä historiaa tekosyynä alastomien naisten kuvaamiselle. Erityisesti hänen teostaan "Keisari Kaarle V saapuu Antwerpeniin" kritisoitiin tästä. Yhdysvalloissa teoksen julkinen esittäminen kiellettiin, sillä se julistettiin pornografiaksi. Tämä lisäsi sikäläisen taidetta ostavan yleisön mielenkiintoa hänen töihinsä.

Makartin taide vaikutti merkittävästi Gustav Klimtin taiteeseen ja Wienin Secessionismiin.Makart aloitti taideuransa akatemiapudokkaana. Klimt ihaili myöhemmin opettajansa Makartin taiteellista ilmaisua ja kehitti sen pohjalta oman muotokielensä. Opettajan vaikutus näkyy ylellisenä koristeluna ja sensuellina naisvartalon kuvaamisena. Toisaalta monet nuoren polven taiteilijat pilkkasivat opettajansa tyyliä ja aihevalintoja.

Makart käytti välillä maalauksiinsa valitettavasti heikkolaatuisia bitumiyhdisteitä. Sen takia monissa maalauksissa sinisestä on tullut vihreää ja monien maalausten väriharmoniat ovat tuhoutuneet. Hänen töitään on näytteillä Wienin, Berliinin, Stuttgartin ja Hampurin taidemuseoissa.

Aiheesta muualla

• Hans Makart (1840 - 1884) Malerfürst Museen der Stadt Wien. Arkistoitu 26.1.2004. (saksaksi)